Taas alkaa purjehtijan toive toteutua, kaksi vuotta suunniteltu matka edellisen Karibian matkan tavoin on lähtökuopissaaan, Mikko-pojan erityisesti annettuaan panoksensa aluksen kevät - ja peruskunnostukseen kesäajan ja koko edeltävän talvenkin ; vastaavasti puntarin toisella puolen palkintona häämöttää Atlantin ylitys keväällä Guodaloupesta Turkuun ja nyt alkava purjehdus Aurajoesta Kielin kanavan läpi Cuxhaveniin - olisipa itsekin nuorena päässyt kokemaan jotain yhtä äijämeininkiä.
Visby, Byxelkrok, Rönne välietappeina olivatkin jo vanhalle konkarille ( 24 v ) entuudestaan tuttuja, mutta yli 60 merimailin kanava-ajo oli uutta, kuten Pohjanmeren laidalla oleva Cuxhavenin perussaksalainen satamakin. Viiden miehen ryhmämme ajoi päivässä Viking Cracen aamiaispöydästä autolla Ruotsin, Tanskan ja Saksan läpi lähtösatamaamme 13 tunnissa, Elben ylitys suoritettiin n. ensimmäisen maailmansodan aikaisella autolautalla. Kaleva, Markku, Jorma, Risto ja minä KooLattu aloitimme lähtövalmistelut bunkrausten jälkeen suuntana eksoottinen, pieni Helgoland. Veneeseen jo meitä viittä ennen tullut Timo oli jo viime kerrallakin Helgolandtuttu.
Yöpyminen päätettiin minimoida purjehdusta priorisoiden ja siis 5.30 liikkeelle suuntana Borkum Reef, saksalaisturistien valtaama saari, sympaattinen, varmaan jatkossakin pysähtymispaikaksi valittava. Ijmuideniin Hollantiin matka arvioitiin vuorokauden mittaiseksi joten Borkumista lähtö sovitettiin jopa vielä vuorovesitaulukoitakin uskoen puoli kahdelta päivällä. Seuraavaan etappiin, Dunqkerqueen olikin jo matkaa melkein parisataa mailia, siksi muodostettiin kolme kahden hengen ruorivuoroa, joita noudatettiin eritoten yöllä, perille laituroitiin 18.00 27 h moottoriajon jälkeen.
Dunqkerquessa huomattiin toisen moottorin heikon kierroslukukestävyyden syy, aikamoinen narukasa potkurissa; nyt oli mahdollisuus palkita vuorovesiväärinlaskentaan perehtynyt Timo sukelluskomennuksella; kalastajien palkinto purjehtijoiille irtosi helposti, murhe pois. Tuulten päättäessä lähtöpäivän siirrosta pari päivää eteenpäin, käytimme aikamme hyödyksi käymällä muutaman tunnin vierailulla Pariisissa; Eiffel ja Riemukaari, siinä se. Seuraava etappimme olikin kahden miehen viimeinen, Cherbourgiin sama vajaa 200 mailia vähän purjeilla matkantekoa helpottaen, jäähyväisten jälkeen aamulla ylittämään Biskajaa; ensimmäinen päivä koneella, mutta viideltä illalla purjeet ylös, joskin kolmella reivillä ja eteen pieni kolmio rullagenoasta.
La Corunassa 85 tunnin jälkeen ennen iltayhtätoista, upea ilta, upea paikka; odotellaan lisää miehistöä, ensin Tapio, sitten Raimo liittyivät seuraan, odotellaan tuulen rauhoittumista.