tiistai 13. lokakuuta 2015

Taas  alkaa  purjehtijan  toive  toteutua,  kaksi  vuotta  suunniteltu  matka  edellisen  Karibian  matkan  tavoin  on  lähtökuopissaaan,  Mikko-pojan  erityisesti  annettuaan  panoksensa  aluksen  kevät  -  ja  peruskunnostukseen  kesäajan  ja  koko  edeltävän  talvenkin ;   vastaavasti  puntarin  toisella  puolen  palkintona  häämöttää  Atlantin  ylitys  keväällä  Guodaloupesta  Turkuun  ja  nyt  alkava  purjehdus  Aurajoesta  Kielin  kanavan  läpi  Cuxhaveniin   -   olisipa itsekin nuorena  päässyt  kokemaan  jotain  yhtä  äijämeininkiä.
Visby,  Byxelkrok,  Rönne  välietappeina  olivatkin  jo  vanhalle konkarille (  24 v ) entuudestaan  tuttuja,  mutta  yli  60  merimailin  kanava-ajo  oli  uutta,  kuten  Pohjanmeren  laidalla  oleva  Cuxhavenin  perussaksalainen  satamakin.      Viiden  miehen  ryhmämme  ajoi   päivässä  Viking  Cracen  aamiaispöydästä  autolla  Ruotsin, Tanskan  ja  Saksan  läpi  lähtösatamaamme  13 tunnissa,  Elben  ylitys  suoritettiin  n. ensimmäisen  maailmansodan  aikaisella  autolautalla.   Kaleva,  Markku,  Jorma,  Risto  ja  minä  KooLattu  aloitimme  lähtövalmistelut  bunkrausten  jälkeen  suuntana  eksoottinen,  pieni  Helgoland. Veneeseen  jo  meitä  viittä  ennen  tullut  Timo  oli  jo  viime  kerrallakin  Helgolandtuttu.
Yöpyminen  päätettiin  minimoida  purjehdusta  priorisoiden  ja  siis  5.30  liikkeelle  suuntana  Borkum  Reef,  saksalaisturistien  valtaama  saari,  sympaattinen, varmaan  jatkossakin  pysähtymispaikaksi  valittava.                                                 Ijmuideniin  Hollantiin  matka  arvioitiin vuorokauden  mittaiseksi  joten  Borkumista  lähtö  sovitettiin  jopa  vielä  vuorovesitaulukoitakin  uskoen  puoli  kahdelta  päivällä.    Seuraavaan  etappiin,  Dunqkerqueen  olikin  jo  matkaa  melkein  parisataa  mailia,  siksi  muodostettiin  kolme  kahden  hengen  ruorivuoroa,  joita  noudatettiin  eritoten  yöllä,  perille  laituroitiin  18.00  27  h  moottoriajon  jälkeen.
Dunqkerquessa  huomattiin  toisen  moottorin  heikon  kierroslukukestävyyden  syy,  aikamoinen  narukasa  potkurissa;  nyt  oli  mahdollisuus  palkita  vuorovesiväärinlaskentaan  perehtynyt   Timo  sukelluskomennuksella;  kalastajien  palkinto  purjehtijoiille  irtosi  helposti,  murhe  pois.   Tuulten  päättäessä  lähtöpäivän  siirrosta  pari päivää  eteenpäin,  käytimme  aikamme  hyödyksi  käymällä  muutaman  tunnin  vierailulla  Pariisissa;  Eiffel  ja  Riemukaari,  siinä  se.     Seuraava  etappimme  olikin  kahden  miehen  viimeinen,   Cherbourgiin  sama  vajaa  200  mailia  vähän  purjeilla  matkantekoa  helpottaen,  jäähyväisten  jälkeen  aamulla  ylittämään  Biskajaa;  ensimmäinen  päivä  koneella,  mutta  viideltä  illalla  purjeet  ylös,  joskin  kolmella  reivillä ja  eteen  pieni  kolmio  rullagenoasta.
La  Corunassa  85  tunnin jälkeen  ennen  iltayhtätoista,  upea  ilta,  upea  paikka;  odotellaan  lisää  miehistöä,  ensin  Tapio,  sitten  Raimo  liittyivät  seuraan,  odotellaan  tuulen  rauhoittumista.